lepokitka.net

Blogien lueskelu avartaa. Minun täytyy kirjoittaa ainakin puolittain positiiviseen sävyyn Tanja Saarelasta. Tai eihän minun pakko olisi, mutta eipä tästä kai haittaakaan ole, kun samalla voi haukkua Iltalehteä!

Satuin ohimennen vilkaisemaan kyseistä juttua paperilehdestä, mutta en vaivautunut tarkemmin lukemaan. Annoin myös edustaja Saarelaa kohtaan tuntemieni negatiivisten tunteiden vaikuttaa. Kyseisessä Iltalehden jutussa siis paheksutaan tunnettua ex-missiä ja nykyistä kansanedustajaa elitismistä, mutta nytpä kävikin niin, että Tanja on viljellyt blogissaan sarkasmia ja toimittajan arviointikyky on päässyt pettämään! Harmillista ettei blogi vastaanota kommentteja. Kerrankin olisi ollut positiivista palautetta. Kyky sarkasmiin on aina hyvä asia.

Mitä itse juttuun, eli ökyrikkaiden luksusliikkeiden rantautumiseen Suomeen tulee, en minä siinä mitään kovin pahaa näe. Luulisi, että kalliit design-laukut on tehty käsityönä ja työläisillä olevan hyvät olot. Kaiken lisäksi suurempi osuus laukun hinnasta muodostuu palvelun osuudesta, eli käytetyn energian ja saasteiden määrä laukkua kohti on pienempi kuin marketista ostetulla tusinalaukulla. Voisihan ökyrikas ostaa Louis Vuttonin sijaan 50 tusinatuotetta tai energiaa kuluttavaa viihde-elektroniikkaa. Korjatkaa toki, jos olen missannut jonkun pointin. :) Jotenkin vain tuntuu hieman irtopisteiden keräilyltä tämä blogikirjoitus edustaja Saarelalta.

Tiedon alkulähteelle minut ohjasi Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille ja asiaa kommentoi myös Matti Lintulahti.

Wanha juttuhan tämä, mutta ihan vaan siltä varalta, että kyseessä on tahallinen teko Iltalehden toimittajalta, mielelläni levitän sanaa eteenpäin! Paha saakoon palkkansa.

Koen äänestämisen tärkeäksi asiaksi. Otan ennen vaaleja selvää ehdokkaista, käyn läpi monia vaalikoneita ja lähetän ehdokkaille kysymyksiä niistä aiheista, joihin en muuten ole saanut vastausta. Vaali-ilta on minulle kuin urheilutapahtuma, jota katsoessa jännitän suosikkijoukkueeni ja sen pelaajien menestystä. Olen ylpeä tasavallastamme.

Toistaiseksi Suomessa äänestetään kynä ja paperi -menetelmällä ja vaikka en ole koskaan äänien laskentaan osallistunut, ymmärrän kuinka se tapahtuu, ja luotan että äänet lasketaan ja oikeat ihmiset valitaan luottamustehtäviin. Oikeusministeriö on kuitenkin tuomassa sähköistä äänestystä Suomeen, enkä oikein pidä siitä millä tavalla järjestelmää ollaan toteuttamassa. Aion seurata asian kehittymistä tarkasti ja metelöidä kovalla äänellä jos epäilen uuden järjestelmän luotettavuutta.

Effin blogi otsikoi muuten hauskasti (ja osuvasti): Oikeusministeriön vaalipäällikkö julistautuu marttyyriksi. :) Muuta lukemisen arvoista aiheesta löytyy esimerkiksi täältä: avs Online - Salassa pidettävä sähköäänestys.

En aivan ymmärrä valtiovallan järjenjuoksua sähköisen äänestyksen kanssa. Jos ajatellaan esimerkiksi Suomen vaalien tulosten julkistamista, niin sehän tapahtuu aivan ilmiömäisen nopeasti. Eduskunnan kokoonpano on suurimmaksi osaksi selvillä kolme tuntia vaalihuoneiden sulkeutumisen jälkeen. Voi olla, että sähköinen äänestys mahdollistaisi tuon ajan pienentämistä, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että tulosten julkistamisen nopeus on toissijainen asia tulosten luotettavuuteen verrattuna. Toivon kovasti ettei taustalla ole naapurikateus esim. Viron suuntaan ja virkamiesten henkseleiden paukuttelu tietoyhteiskuntakehityksen alalla.

Helsingin Sanomat uutisoi mielenkiintoisesta käänteestä liittyen Microsoftin Suomen kouluille antamaan lahjoitukseen. Kuinka ollakaan, Mikko Alkio (kesk) - Matti Vanhasen (kesk) ex-avustaja, Microsoftin ex-työntekijä ja tämän vuoden alusta lähtien Mauri Pekkarisen (kesk) poliittinen valtiosihteeri elinkeinoministeriössä (vastuualueenaan mm. innovaatio- ja teknologiapolitiikka ja kilpailun edistäminen)- oli mukana junailemassa taannoisella Matti Vanhasen Yhdysvaltojen vierailulla julkistettua Live@edu-ohjelmistokokonaisuuslahjoitusta. Hesaria lainaten: “Omissa äkkinäisissä roolinvaihdoksissaan hän ei näe mitään kummallista tai väärää”. Microsoftilla on kannuksiaan käynyt hankkimassa myöskin muuan YLEn toimitusjohtaja.(tekstin vahvistus allekirjoittanut)

Sekavien roolinvaihdosten lisäksi vierastan Mikko Alkion uutta tointa valtiosihteerinä, ja erityisesti hänen vastuualuettaan kilpailun edistämistä. Näyttää nimittäin siltä, että joko Alkio ei tajua kilpailusta mitään, tai hänellä on oma lehmä syvällä ojassa.

Microsoftin lahjoituksen motiivit ovat päivänselviä. Kyseinen yhtiö on toimialallaan sellaisessa asemassa, että voidaan puhua monopoliaseman väärinkäytöstä. Suomalaisten näkökulmasta kyseessä on troijan hevonen. Jos koulu ottaa lahjoituksen vastaan, sidotaan samalla koulun ja kotien käsiä valittavien ohjelmistojen suhteen, sillä tietenkään Live@edu-järjestelmä ei ole yhteensopiva muiden kuin Windows-ympäristöjen kanssa. Minua ihmetyttää kuinka kauan Microsoftin annetaan jatkaa samaa rataa kerrasta toiseen.

Tietenkään lahjoitusta ei ole pakko ottaa vastaan, mutta kuinka moni koulu ymmärtää asian syvällisyyden? Eikö olisi parasta, että Opetusministeriö yksinkertaisesti hylkäisi lahjoituksen kaikkien puolesta?

Mielestäni yhteiskunnan täytyisi tietoyhteiskuntapäätöksissään aina sisällyttää hankintojen vaatimuksiin avoimuus: Tiedostomuotojen ja protokollien täytyisi olla avoimia. Pitkällä aikavälillä siitä hyötyisivät suomalainen ohjelmistoteollisuus, avoimien ohjelmistojen kehittäjät ja ennen kaikkea kilpailu, joka pöytätietokoneiden ohjelmistoissa on liian pitkään ollut riippuvaista Microsoftista.

Oletettu hyvä Jumala

Kuten varmaan tiedät, lakkasin uskomasta sinuun muutama vuosi sitten. Ei niin, että aktiivisesti uskoisin ettet ole olemassa, mutta valitettavasti et ole esittänyt itsestäsi minkäänlaista todistusaineistoa, joten aivan kuten en usko Joulupukkiin, olen pakotettu olemaan uskomatta sinuunkaan.

Olen lukenut, että usko on lahja sinulta. Minun mielestäni ei ole reilua ettet anna lahjaasi kaikille luoduille. Minä en kuitenkaan pyytänyt tulla luoduksi. Olisin aivan hyvin voinut olla olematta. En myöskään valinnut ateismiani. Mielelläni uskoisin vielä sinuun, mutta en vain pysty. Ethän heitä minua tuliseen pätsiin ikuisiksi ajoiksi, ethän? Jotkut seuraajistasi väittävät että olen tietoisesti sinut hylännyt, mutta en ole kaikkia äitini opetuksia hylännyt; En valehtele sinulle. Senhän sinä kaikkivaltiaana tosin tiedätkin.

Vaikka en ole pitkään aikaan rukoillut, minulle tulee vieläkin turvallinen tunne kun ristin käteni. Se vähän jännittää toisaalta. Mietin, olenko luisumassa takaisin seuraajiesi joukkoon. Sitten ajattelen Päivi Räsästä ja tunnen oloni taas turvalliseksi.

Syvällä sisimmässäni tunnen suuren vapauden tunteen: Minun ei enää tarvitse kuunnella seuraajiesi ahtaita moraalikäsityksiä! Olitkohan se sinä, joka opastit minut tälle tielle kun olin vielä lukiossa. Silloin ajattelin, että seuraajasi ovat väärässä. Ajattelin, että sinä et kieltäisi ihmisiä rakastamasta toisiaan, vain sen takia, että ovat sattuneet syntymään samantyyppisillä kromosomeilla varustettuna. Totta puhuen ajattelin silloin myös sitäkin vaihtoehtoa, että et olekaan olemassa. Se vain tuntui niin pelottavalta. En tuntenut paljon muita ihmisiä kuin seuraajiasi. Onneksi olen löytänyt toisenlaisiakin ihmisiä, vaikka jotkut seuraajasikin ovat ihan kivoja.

Onko se totta, että kaikki luodut, jotka tekevät vastoin tahtoasi, joutuvat ikuisiksi ajoiksi tuliseen pätsiin? Olen kuullut myös huhuja, että tällaiset ihmiset vain lakkaisivat olemasta, tai joutuisivat “kadotukseen”, mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa. Tällaiset rangaistukset varmaankin pitävät ihmiset hyvin ruodussa. Ja mitä siitä tulisikaan, jos ei tulinen pätsi luotuja uhkaisi. Täällähän voisivat ihmiset tuosta vaan kauppareissulla alkaa tappamaan ja raiskaamaan ohikulkijoita. Vaikka me jotkut pystymmekin hillitsemään alhaiset tappamisimpulssimme ilman uskoa sinuun, niin onneksi suurin osa suomalaisista kuuluu vielä kirkkoon; Keskivertosuomalaiselta ei voi ihan hurjia kuitenkaan odottaa.

Lopuksi voisin vielä kommentoida meille antamaasi pelastusopasta. Minusta on hieman kummallista, että päätit uhrata ainoan poikasi kidutettavaksi, jotta saisit meidät täältä maan kamaralta pelastettua iänkaikkiseen iloon ja valkeuteen. Minulla ei ole lapsia, enkä ole kaikkivaltias, joten en voi sanoa täysin ymmärtäväni sinua, mutta silti minusta tuntuu hieman kummalliselta tuollainen monimutkainen viritelmä. Etkö olisi vain voinut napsauttaa kaikkivaltiaita sormiasi (onhan sinulla sormet?) ja pelastaa meidät sillä tavalla? Niin minä olisin ehkä tehnyt.

Toivottavasti et, hyvä Jumala, kovasti suutu tästä kirjeestä. Mielelläni en ainakaan ihan vielä menisi sinne tuliseen pätsiin. Mukavaa olisi jos voisin jättää sen kokonaan väliin. Olethan kuitenkin sentään hyvä. Vai oletko?

En muista milloin olisin viimeksi katsonut missikisoja. Luulen, että se tapahtui joskus varhaisteini-ikäisenä, kun vielä joskus erehdyin vanhempieni kanssa television eteen. Aikuistuttuani olen tullut siihen tulokseen, että missikisat olisivat voineet jäädä suosiolla 50-luvulle.  Kerran vuodessa joudun kuitenkin kestämään joidenkin tiedotusvälineiden kohumissi-otsikoita ja typeriä lööppejä.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää eniten: Miten missikisat voivat edelleenkin olla joidenkin mielissä puhtoiset ja merkitykselliset kilpailut?

Missikisoissahan siis valitaan n kappaletta kauniita, nuoria, naimattomia, lapsettomia ja nuhteettomia naisia esineellistettäväksi kaiken kansan nähtäville. Heitä viedään “missikiertueelle” maakuntiin (siellä taitaa olla innokkain yleisö) ja lopulta he pääsevät televisioon. Missiehdokkaat kävelevät, pyörähtelevät ja poseeraavat erilaisissa asusteissa. Uimapukukierros kuuluu tottakai kisaan ja pakollinen haastattelu tehdään, vaikka ketään ei kiinnosta mitä missit sanovat, kunhan eivät suututa ketään. Toisaalta haastattelu saattaa pudottaa hassusti puhuvan ehdokkaan mitaleilta. Liian älykäskin missi voi pettyä, mutta onneksi monet missit osaavat tekeytyä tyhmäksi.

Ihmettelen myös sitä, että tällaiseen kisaan vielä nykyäänkin löytyy vapaaehtoisia suomalaisia naisia.

Viime vuosina on ilokseni ollut monia “skandaalimissejä”. He ovat sopivalla tavalla raotelleet missikisojen julkisivua. Toivon siis, että tänäkin vuonna joukosta tippuu ainakin yksi skandaalimissi! Ehdotan myös, että perustaisimme tulevia skandaalimissejä varten rahaston, josta voisi maksaa mahdollisen sopimussakon, joka nykyään missikokelaiden sopimuksista löytyy.

Tervetuloa lukemaan lepokitka.net-sivustoa!

Allekirjoittanut on sivuston luoja ja kirjoittaja. Tarkoituksenani on kirjoittaa minulle tärkeistä asioista, kommentoida uutisia ja päivänpolitiikkaa silloin kun minusta siltä tuntuu. Aika näyttää kaikille kuinka usein ehdin ja jaksan kirjoittaa, ja teille se näyttää mistä kirjoitan ja mitä mieltä olen.

Vielä kerran, tervetuloa - toistaiseksi - erittäin pieni yleisöni! :)