lepokitka.net

Päädyin Osmo Soininvaaran blogin kautta Tiedemiehen blogiin, ja sieltä pomppasi silmiini ajatus, jota minäkin olen pyöritellyt pitkään mielessäni. Tiedemies sanoo:

“Yleisestiottaen ainoa syy, miksi en ole liittynyt vihreisiin, on heidän ydinvoimakantansa. Pahin asia on se, että ko. puolueen kannattajistakin eri mittausten mukaan noin neljännes kannattaa ydinvoimaa, ehdokkaista yksikään ei koskaan kannata. Eikä todennäköisesti tule kannattamaan, koska sosiaalinen paine “oikeisiin mielipiteisiin” pitää ympäristössä kuin ympäristössä huolen siitä, etteivät soraäänet tule koskaan kuuluviin.”

Olen äänestänyt Vihreitä lähes koko aikuisikäni, päästyäni ensin irti seurakuntanuoruudestani. Ajatuskulkuni menee juuri samalla tavalla kuin Tiedemiehellä. Kannatan ydinvoimaa, mutta voin huoletta äänestää Vihreitä, sillä he eivät mitenkään pysty estämään ydinvoiman lisärakentamista Suomessa. Onneksi he ovat myös ottaneet hirttosilmukan kaulansa ympäriltä, joten kun ydinvoiman lisärakentamisesta päätetään, voivat he äänestää sitä vastaan, mutta pystyvät silti jäämään hallitukseen.

Olen luultavasti aika tyypillinen Vihreiden kannattaja siinä mielessä, että - kuten Tiedemies - en ole liittynyt puolueeseen. Ydinvoiman vastustaminen Vihreiden joukossa on niin intohimoista, että olisi varmasti vaikeaa toimia puoleessa aktiivisesti, ellei sitten tyytyisi pysymään kaapissa. Sisäisiä ristiriitoja siitä joka tapauksessa seuraisi.

Tietääkö kukaan yhtään Vihreiden aktiivipoliitikkoa (millä tasolla tahansa), joka kannattaa julkisesti ydinvoimaa?

“Kierrätä vanha puhelimesi puhtaamman Itämeren puolesta”

Siitä oli hetki aikaa kun viimeksi klikkasin mainosta nettisivulta. Ilta-Sanomien etusivulla näin kuitenkin pääsi käymään ja ohjauduin Nokian kierrätyskampanjan sivulle.

Sivuilla listataan viisi mainostajan mielestä tärkeää asiaa, joilla voi vaikuttaa ympäristöön.

• Kierrätä Nokia-laitteesi (hyvä ajatus, laitanpa vanhan luurini kiertoon)
• Irrota laturi pistokkeesta (paras!)
• Osta kierrätettyä
• Vaihda digitaaliseen (muuten hyvä, mutta…)
• Muista ympäristöä myös töissä

Silmääni osui melkein heti neljäs kohta: vaihda digitaaliseen. Mitäpä löytyykään kohdan takaa?

“Joka kerta kun ostat levyn, pelin tai videon suoraan verkosta puhelimeesi tai tietokoneellesi, säästyy pakkausmateriaalia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta.”

Hyvä pointti, mutta nähdäkseni verkosta ei voi ostaa musiikkia, videoita tai pelejä suoraan puhelimeen tai tietokoneelle, vaan kyse on lähinnä vuokraamisesta. En osta ainuttakaan musiikkikappaletta tai elokuvaa digitaalisena kopiona netin välityksellä ennen kuin saan ostokseni ilman käyttörajoituksia ja siten, että voin toistaa teoksen haluamassani laitteessa. Puhelimeeni saisi tuoreita pelejä, mutta niihin en ole tutustunut. Saako niiden tapauksessa ostaja mitään takuuta laitteen rikkoutumisen tai muistin tyhjenemisen varalle?

Yhdysvaltojen senaattia koskevassa kirjoituksessa mainitsemastani David Vitteristä tuli mieleen nämä kotimaan sankaripoliitikot, jotka kuitenkin vaikuttavat melkoisilta partiopojilta suuren maailman miehiin verrattuna. Ilkka kanerva palasi tänään eduskuntatyöhön ja eilen pääsin itse lueskelemaan Matti Vanhasen Susan Ruususelle (ent. Kuronen) lähettämiä viestejä. Täytyy sanoa, että ihmettelen suuresti ihmisiä jotka ovat Matti Vanhasen eroa vaatimassa. Mitäs väärää Vanhanen onkaan tehnyt?

Itse pidän Matti Vanhasen lähettämiä viestejä aivan tavallisina vapaan miehen naiselle lähettäminä viesteinä. Lukiessani viestejä minulle tuli toisaalta tirkistelijäolo, ja toisaalta viestit paljastivat kuinka Matti Vanhanenkin on ilmeisesti ihminen, jolla on tunteita ja haluja. Harmillista, että hänen piti mennä ihastumaan Ruususen kaltaiseen ihmiseen.

Edellä mainittu ei lainkaan tarkoita sitä, että Matti Vanhanen olisi suosikkipoliitikkoni. Yksityishenkilönä kunnioitan Vanhasta, mutta poliitikkona hän saisi minun puolestani antaa tilaa muille henkilöille ja puolueille.

En ole aiemmin Kanervan tapausta kommentoinut. Mielestäni oli aivan oikein, että hänet erotettiin, mutta vain ja ainoastaan siksi, että hän valehteli Jyrki Kataiselle hallitusneuvotteluiden aikaan, sekä tapauksen lähdettyä mediassa liikkeelle ensin kielsi ja sen jälkeen kiemurteli eri tavoin, ja antoi jutun paisua käsittämättömiin mittasuhteisiin. Jos Ilkka Kanerva olisi heti Tukiaisen tultua julkisuuteen kertonut oma-aloitteisesti ja rehellisesti tapauksen puhtaaksi, minun puolestani hän olisi aivan hyvin voinut jatkaa ulkoministerinä. Vaikka Kanervan viestit olivatkin sävyltään erilaisia Vanhasen viesteihin verrattuna, niissä ei ollut mitään mikä olisi pakottanut sellaisenaa ulkoministeriä eroamaan.

Tutustukaapa hyvät lukijat tapaus David Vitteriin Yhdysvalloista. Tämä kaveri istuu tukevasti Yhdysvaltojen senaatissa vaimonsa ja “Jeesuksen” tukemana. Suhteellisuudentaju näyttää joiltain ihmisiltä kadonneen parin viime kuukauden aikana.

Huomasin blogini etusivua katsoessani mainoksen kristilliselle sivustolle nimeltään uskotoivorakkaus.fi. Vaikka olen ateisti, minua kiinnostaa suuresti uskonnot ja niiden vaikutus yhteiskunnassamme. Erityisesti entisenä seurakuntanuorena minua kiinnostaa tietysti kristinusko ja siihen liittyvä keskustelu.

Edellä mainitulla nettisivustolla on ajan vaatimuksien mukaisesti myös blogi - Toivon blogi - jonne tällä hetkellä kirjoittaa viisi eri kirjoittajaa. Luin muutaman viimeisimmän kirjoituksen ja tämän linkin takaa löytyvä kirjoitus kirvoitti minut kirjoittamaan alleen kommentin. Harmillisesti artikkelien kommentoiminen vaatii rekisteröitymisen, mutta ainakaan kommentteja ei tarkasteta ennalta. Voi olla että suosion lisääntyessä sekin tulee eteen. Minulla ei kuitenkaan luultavasti. :)

Alla näette kokonaisuudessaan kommenttini kirjoitukseen nimeltä Jari Rankinen Fan Club.

En saanut oikein otetta kirjoittamaasi kolumniin. Mikä oli kirjoituksesi punainen lanka? Koska en kyseistä kantavaa teemaa löytänyt, kommentoin alla sen sijaan joitakin yksittäisiä kohtia kirjoituksestasi.

“Pelkäämme tulevaisuuden pohtimista ensinnäkin siksi, että olemme laiskoja. Mutta toisekseen siksi, että se vaatii uskoa sellaiseen, jota ei voi todistaa, ei ainakaan vielä.”

Laiska olen, myönnetään se heti alkuun. En kuitenkaan pelkää tulevaisuuden pohtimista. Se on minusta kiehtovaa puuhaa. Toisekseen tulevaisuuden pohtiminen ei vaadi uskoa mihinkään, jota ei voi todistaa. Voin ottaa nykyhetkestä asioita ja niiden sekä historian perusteella pohtia miten asiat saattavat kehittyä tulevaisuudessa. Tätä kutsutaan spekuloimiseksi. Monet historioitsijat harrastavat sekä menneisyyden, että tulevaisuuden spekuloimista.

Jos muutamme nykyhetken sarjaksi parametreja ja annamme niille arvoja, voimme syöttää ne tietokoneelle, joka sitten simuloi mahdollista tulevaisuutta. Joka ilta voimme katsoa televisiosta erään tällaisen simuloinnin tuloksen, eli säätiedotuksen. Jokainen joka on koskaan katsonut säätiedoituksia, tietää etteivät ne pidä aina paikkaansa. Kvanttifyysikot ovat kaiken lisäksi horjuttaneet käsitystämme deterministisestä maailmasta. Siltikään emme tarvitse lainkaan uskoa tulevaisuuden pohtimiseen.

“Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hän ei aikanaan ehtinyt tienata tarpeeksi.”

Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hänen tarinansa on absurdi kuvaus “iankaikkisen ja kaikkivaltiaan” jumalan temppuilusta. Jeesuksen sanomaksi väitetään kaikenlaista, osa jopa hyvinkin järkevää asiaa, mutta jos meidän pitää uskoa hänen elämänsä Jumalan suurena pelastuskertomuksena, mennään metsään ja lujaa. Siksi sitä ei kovasti markkinoidakaan, paitsi nostalgisina pääsiäiskuvaelmina.

“Sikäli jumalaan pitäisi olla helpompi uskoa kuin ilmastonmuutokseen. Ei tarvitse edes vaihtaa hehkulamppuja.”

Otat lähtökohdaksi tässä sen, että on helpompi uskoa asiaan, jos sen uskominen ei vaadi minkään tekemistä tai ponnisteluita. Mielestäni lähtökohta on väärä. Voisimme ottaa esimerkiksi Russelin teekannun, joka leijailee jossain tuolla avaruudessa tekemättä yhtään mitään ja vaatimatta meiltä yhtään mitään. Luulisi, että siihen olisi paljon helpompi uskoa kuin kristinuskon Jumalaan, joka kuitenkin on esittänyt mm. kymmenen käskyä. Käsitykseni mukaan käsky on sellainen kehotus, jota on toteltava. Se siis vaatii tekemistä. Russelin teekuppi sen sijaan ei vaadi yhtään mitään. Mitä kristillinen kolumnisti vastaa tähän?

Ilmastonmuutokseen on helpompi uskoa kuin jumalaan, koska ensin mainitun tukena on valtava määrä tieteellistä todistusaineistoa ja suuri joukko tiedemiehiä, jotka ovat aineiston saaneet aikaan. Kysymys ei oikeastaan ole jumaluskoon verrattavasta uskosta, vaan luottamuksesta tieteelliseen menetelmään ja tieteen tekijöiden etiikkaan. Onneksemme tavalliset kansalaisetkin tuntevat jossain määrin tavan, jolla tiedettä tehdään ja sen vuoksi suostuvat enemmän tai vähemmän noudattamaan ilmastonmuutoksesta varoittavien järjestöjen kehoituksia.

Vapaasti Petri Karismaa lainaten: Mitä enemmän kirkko on julkisuudessa, sitä enemmän ihmisiä eroaa kirkosta, ja sen parempi uskonnottomille ja vakaumusten tasa-arvolle. Toivokaamme uskotoivorakkaus.fi-sivustolle pitkää ikää ja laajaa lukijakuntaa. :)