lepokitka.net

Ahvenanmaa kieltää virkamiehiltään pornon työmatkoilla:

“Ahvenanmaalaiset virkamiehet eivät jatkossa voi katsoa pornoa työmatkoillaan. Maakuntahallinnon uuden matkustuspolitiikan mukaan työmatkoilla Ahvenanmaan ulkopuolella saa yöpyä vain hotelleissa, joissa ei näy pornografisia televisiokanavia.” (hs.fi)

Kuinkahan on sitten virkanaisten laita? Ainiin, eiväthän naiset katso pornoa, koskaan. Edes vahingossa.

Pienen tauon jälkeen palasin kirjoittamaan blogiani, jota kukaan ei lue, ja pitäähän kommentoitavan aiheen olla näin tärkeä, että vaivaudun. Vakavasti pohdiskellen, jostain kirjoittamiseen täytyy saada innoitusta ja ärtymys on varmin tapa saada sitä.

Toimittaja olisi kyllä voinut kysyä hallintojohtajalta perusteluja tällaiseen kieltoon. En usko, että tähänkään mennessä virkamiehet ovat pornoa katselleet maakuntahallituksen laskuun, joten rahasta ei voi olla kysymys. Onko porno Ahvenanmaan hallinnon mielestä sitten niin moraalitonta, että sellaisen katseleminen täytyy kieltää? Jos asia on näin, mitä moraalitonta pornossa heidän mielestään on ja koskeeko tämä pornoa yleisesti vai pelkästään joitain alalajeja?

Voisin lyhyesti luetella muutamia perusteluita minkä vuoksi tämä kielto on mielestäni täysin älyvapaa:

1. On jokaisen yksityisasia mitä tekee hotellihuoneessaan, kunhan ei vahingoita toisia ihmisiä teoillaan.
2. Porno esittää vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä toteuttamassa halujansa ja/tai toisten ihmisten haluja, eikä siinä ole mitään moraalitonta. Ketään ei vahingoiteta.
3. Omien moraalikäsitysten pakottaminen toisille ihmisille (virkamiehille) on väärin.
4. Pornottomien hotellien etsiminen ja listan ylläpitäminen niistä tuhlaa resursseja, jotka voitaisiin käyttää johonkin järkevään.

Kai tappaminen (uutiset) ja sen simuloiminen (toimintaelokuvat) sentään ovat vielä sallittujen informaation välityksen muotojen listalla Ahvenanmaan virkamiehille?

Jatkan Microsoftin lahjoituksesta syntynyttä keskustelua, ja otan pohjaksi kaksi lainausta Helsingin Sanomien verkkouutisesta:

“Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ei ymmärrä Microsoftin ohjelmistolahjoituksesta niskaansa saamaansa arvostelua.”

Minäpä väännän asian rautalangasta, herra pääministeri.

Yli yhdeksän kymmenestä Suomen kotitietokoneista toimii Microsoftin valmistamalla Windows-käyttöjärjestelmällä. Kyseessä on siis monopoliasema. Microsoft tekee kaikkensa kaikkialla maailmassa, jotta markkinaosuus ei pääsisi laskemaan. Vaikka näennäisesti Microsoft saattaa vaikuttaa anteliaalta lahjoittaessaan arvokkaaksi sanotun ohjelmistotuotteen Suomen kouluille, kyse ei ole mistään muusta kuin monopoliaseman pönkittämisestä. Minulla ja monilla muilla ei olisi minkäänlaista ongelmaa, jos Microsoftin lahjoittama järjestelmä ei vaatisi alustakseen Microsoftin palvelimia eikä oppilaiden tietokoneille Microsoftin käyttöjärjestelmää ja internetselainta.

Toisin sanoen: Microsoft käyttää väärin monopoliasemaansa, eikä siitä hyödy pitkällä aikavälillä kukaan muu kuin Microsoft itse!

Ja sitten toinen lainaus. Tällä kertaa kyseessä on HS:n mukaan suora lainaus Matti Vanhaselta:

“Siinä ei ole yhtään mitään ongelmaa, pääministeri kuittasi. Hän sanoi halunneensa itse tavata Gatesin, ja Alkio laittoi vain asian vireille.”

Vanhanen viittaa siis Mikko Alkion (kesk) kaksoisrooliin sekä Microsoftin, että Suomen valtion edustajana.

Olisitko hyvä, herra pääministeri, ja perustelisit hieman kantaasi? Sitä odotellessa minä perustelen hieman vastakkaista kantaani, joka kuuluu näin:

Microsoft on ostanut itselleen edustajan Suomen Keskusta -nimisestä puolueesta, ja samalla Suomen politiikan huipulta.

Tietenkään Mikko Alkio ei ole yhtä aikaa saanut palkkaa sekä Microsoftilta, että Suomen valtiolta, mutta yhteys on aivan selvä. Mikko Alkio sekoittaa keskenään Microsoftin ja Suomen edut. Ei ole millään tavalla Suomen edun mukaista, että Microsoft lahjoittaa Vanhasen ja Alkion junailemana ohjelmistoja, jotka vaativat toimiakseen jo olemassa olevia Microsoftin käyttöjärjestelmiä.

Pääministeri Matti Vanhanen on ymmärtämätön tyranni. Vanhanen on vastuussa Eduskunnalle. Tehkää kansanedustajat työnne!

Blogien lueskelu avartaa. Minun täytyy kirjoittaa ainakin puolittain positiiviseen sävyyn Tanja Saarelasta. Tai eihän minun pakko olisi, mutta eipä tästä kai haittaakaan ole, kun samalla voi haukkua Iltalehteä!

Satuin ohimennen vilkaisemaan kyseistä juttua paperilehdestä, mutta en vaivautunut tarkemmin lukemaan. Annoin myös edustaja Saarelaa kohtaan tuntemieni negatiivisten tunteiden vaikuttaa. Kyseisessä Iltalehden jutussa siis paheksutaan tunnettua ex-missiä ja nykyistä kansanedustajaa elitismistä, mutta nytpä kävikin niin, että Tanja on viljellyt blogissaan sarkasmia ja toimittajan arviointikyky on päässyt pettämään! Harmillista ettei blogi vastaanota kommentteja. Kerrankin olisi ollut positiivista palautetta. Kyky sarkasmiin on aina hyvä asia.

Mitä itse juttuun, eli ökyrikkaiden luksusliikkeiden rantautumiseen Suomeen tulee, en minä siinä mitään kovin pahaa näe. Luulisi, että kalliit design-laukut on tehty käsityönä ja työläisillä olevan hyvät olot. Kaiken lisäksi suurempi osuus laukun hinnasta muodostuu palvelun osuudesta, eli käytetyn energian ja saasteiden määrä laukkua kohti on pienempi kuin marketista ostetulla tusinalaukulla. Voisihan ökyrikas ostaa Louis Vuttonin sijaan 50 tusinatuotetta tai energiaa kuluttavaa viihde-elektroniikkaa. Korjatkaa toki, jos olen missannut jonkun pointin. :) Jotenkin vain tuntuu hieman irtopisteiden keräilyltä tämä blogikirjoitus edustaja Saarelalta.

Tiedon alkulähteelle minut ohjasi Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille ja asiaa kommentoi myös Matti Lintulahti.

Wanha juttuhan tämä, mutta ihan vaan siltä varalta, että kyseessä on tahallinen teko Iltalehden toimittajalta, mielelläni levitän sanaa eteenpäin! Paha saakoon palkkansa.

Koen äänestämisen tärkeäksi asiaksi. Otan ennen vaaleja selvää ehdokkaista, käyn läpi monia vaalikoneita ja lähetän ehdokkaille kysymyksiä niistä aiheista, joihin en muuten ole saanut vastausta. Vaali-ilta on minulle kuin urheilutapahtuma, jota katsoessa jännitän suosikkijoukkueeni ja sen pelaajien menestystä. Olen ylpeä tasavallastamme.

Toistaiseksi Suomessa äänestetään kynä ja paperi -menetelmällä ja vaikka en ole koskaan äänien laskentaan osallistunut, ymmärrän kuinka se tapahtuu, ja luotan että äänet lasketaan ja oikeat ihmiset valitaan luottamustehtäviin. Oikeusministeriö on kuitenkin tuomassa sähköistä äänestystä Suomeen, enkä oikein pidä siitä millä tavalla järjestelmää ollaan toteuttamassa. Aion seurata asian kehittymistä tarkasti ja metelöidä kovalla äänellä jos epäilen uuden järjestelmän luotettavuutta.

Effin blogi otsikoi muuten hauskasti (ja osuvasti): Oikeusministeriön vaalipäällikkö julistautuu marttyyriksi. :) Muuta lukemisen arvoista aiheesta löytyy esimerkiksi täältä: avs Online - Salassa pidettävä sähköäänestys.

En aivan ymmärrä valtiovallan järjenjuoksua sähköisen äänestyksen kanssa. Jos ajatellaan esimerkiksi Suomen vaalien tulosten julkistamista, niin sehän tapahtuu aivan ilmiömäisen nopeasti. Eduskunnan kokoonpano on suurimmaksi osaksi selvillä kolme tuntia vaalihuoneiden sulkeutumisen jälkeen. Voi olla, että sähköinen äänestys mahdollistaisi tuon ajan pienentämistä, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että tulosten julkistamisen nopeus on toissijainen asia tulosten luotettavuuteen verrattuna. Toivon kovasti ettei taustalla ole naapurikateus esim. Viron suuntaan ja virkamiesten henkseleiden paukuttelu tietoyhteiskuntakehityksen alalla.

Helsingin Sanomat uutisoi mielenkiintoisesta käänteestä liittyen Microsoftin Suomen kouluille antamaan lahjoitukseen. Kuinka ollakaan, Mikko Alkio (kesk) - Matti Vanhasen (kesk) ex-avustaja, Microsoftin ex-työntekijä ja tämän vuoden alusta lähtien Mauri Pekkarisen (kesk) poliittinen valtiosihteeri elinkeinoministeriössä (vastuualueenaan mm. innovaatio- ja teknologiapolitiikka ja kilpailun edistäminen)- oli mukana junailemassa taannoisella Matti Vanhasen Yhdysvaltojen vierailulla julkistettua Live@edu-ohjelmistokokonaisuuslahjoitusta. Hesaria lainaten: “Omissa äkkinäisissä roolinvaihdoksissaan hän ei näe mitään kummallista tai väärää”. Microsoftilla on kannuksiaan käynyt hankkimassa myöskin muuan YLEn toimitusjohtaja.(tekstin vahvistus allekirjoittanut)

Sekavien roolinvaihdosten lisäksi vierastan Mikko Alkion uutta tointa valtiosihteerinä, ja erityisesti hänen vastuualuettaan kilpailun edistämistä. Näyttää nimittäin siltä, että joko Alkio ei tajua kilpailusta mitään, tai hänellä on oma lehmä syvällä ojassa.

Microsoftin lahjoituksen motiivit ovat päivänselviä. Kyseinen yhtiö on toimialallaan sellaisessa asemassa, että voidaan puhua monopoliaseman väärinkäytöstä. Suomalaisten näkökulmasta kyseessä on troijan hevonen. Jos koulu ottaa lahjoituksen vastaan, sidotaan samalla koulun ja kotien käsiä valittavien ohjelmistojen suhteen, sillä tietenkään Live@edu-järjestelmä ei ole yhteensopiva muiden kuin Windows-ympäristöjen kanssa. Minua ihmetyttää kuinka kauan Microsoftin annetaan jatkaa samaa rataa kerrasta toiseen.

Tietenkään lahjoitusta ei ole pakko ottaa vastaan, mutta kuinka moni koulu ymmärtää asian syvällisyyden? Eikö olisi parasta, että Opetusministeriö yksinkertaisesti hylkäisi lahjoituksen kaikkien puolesta?

Mielestäni yhteiskunnan täytyisi tietoyhteiskuntapäätöksissään aina sisällyttää hankintojen vaatimuksiin avoimuus: Tiedostomuotojen ja protokollien täytyisi olla avoimia. Pitkällä aikavälillä siitä hyötyisivät suomalainen ohjelmistoteollisuus, avoimien ohjelmistojen kehittäjät ja ennen kaikkea kilpailu, joka pöytätietokoneiden ohjelmistoissa on liian pitkään ollut riippuvaista Microsoftista.

En muista milloin olisin viimeksi katsonut missikisoja. Luulen, että se tapahtui joskus varhaisteini-ikäisenä, kun vielä joskus erehdyin vanhempieni kanssa television eteen. Aikuistuttuani olen tullut siihen tulokseen, että missikisat olisivat voineet jäädä suosiolla 50-luvulle.  Kerran vuodessa joudun kuitenkin kestämään joidenkin tiedotusvälineiden kohumissi-otsikoita ja typeriä lööppejä.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää eniten: Miten missikisat voivat edelleenkin olla joidenkin mielissä puhtoiset ja merkitykselliset kilpailut?

Missikisoissahan siis valitaan n kappaletta kauniita, nuoria, naimattomia, lapsettomia ja nuhteettomia naisia esineellistettäväksi kaiken kansan nähtäville. Heitä viedään “missikiertueelle” maakuntiin (siellä taitaa olla innokkain yleisö) ja lopulta he pääsevät televisioon. Missiehdokkaat kävelevät, pyörähtelevät ja poseeraavat erilaisissa asusteissa. Uimapukukierros kuuluu tottakai kisaan ja pakollinen haastattelu tehdään, vaikka ketään ei kiinnosta mitä missit sanovat, kunhan eivät suututa ketään. Toisaalta haastattelu saattaa pudottaa hassusti puhuvan ehdokkaan mitaleilta. Liian älykäskin missi voi pettyä, mutta onneksi monet missit osaavat tekeytyä tyhmäksi.

Ihmettelen myös sitä, että tällaiseen kisaan vielä nykyäänkin löytyy vapaaehtoisia suomalaisia naisia.

Viime vuosina on ilokseni ollut monia “skandaalimissejä”. He ovat sopivalla tavalla raotelleet missikisojen julkisivua. Toivon siis, että tänäkin vuonna joukosta tippuu ainakin yksi skandaalimissi! Ehdotan myös, että perustaisimme tulevia skandaalimissejä varten rahaston, josta voisi maksaa mahdollisen sopimussakon, joka nykyään missikokelaiden sopimuksista löytyy.