lepokitka.net

Mitä pahaa siitä voisi seurata? Meillähän on niin ihanan luotettava ja hyväntahtoinen poliittinen johto. He ajattelevat vain sinun parastasi ja näin tulee olemaan aina ja ikuisesti. Senhän voimme päätellä jo historiasta!

Vakavasti ottaen, te jotka kannatatte kansallista sormenjälkirekisteriä, jonne tallennetaan kaikkien suomalaisten sormenjäljet, esitän teille vaatimuksen: Osoittakaa meille rekisterin vastustajille aukottomasti, ettei sormenjälkirekisteriä voida missään tapauksessa koskaan kenenkään toimesta käyttää väärin, niin lupaan ajatella sormenjälkirekisterin hyviä puolia.

Siihen saakka: Voitte tulla ottamaan sormenjälkeni kylmän kankeista sormistani, kuolleen ruumiini ylitse.

On aivan käsittämätöntä, että tällaisen isoveliyhteiskunnan laajennuksen vastustajien täytyy perustella yhtään mitään.

Kiitos jälleen kerran, Jyrki Kasvi.

Matti Vanhasen suosio on laskussa, mikä on erittäin hyvä asia kun ajattelee hänen toimintansa avoimuutta:

“Pääministeri toivoi jo jokin aika sitten, etteivät tiedotusvälineet käsittelisi keskeneräisiä asioita. Lisäksi hän ohjeisti myös hallituksen ministereitä pitämään suunsa kiinni asioista, joiden käsittely on kesken.” (IS)

“Tämähän on demokraattisen päätöksenteon kannalta kauhistuttava asia”, sanoo STT:n päätoimittaja Mika Petterson ja minä olen täysin samaa mieltä. Mitä enemmän keskeneräisiä asioita julkisuudessa vatvotaan, sen parempi! En voi sietää ajatusta, että yhteisistä asioistamme päättämässä jossain suljetussa kabinetissa ovat vain aihetta sivuavien ministeriöiden ministerit ja että se olisi vielä jotenkin hyvä asia. On kyse valmisteltavien lakien laadusta, mutta erityisesti niiden asiasisällöstä ja arvoista joita esityksiin ujutetaan.

Matti Vanhaselle: Olet väärässä. Toivottavasti et ole pääministerimme vuoteen 2015 saakka, niinkuin märissä päiväunissasi haaveilet. Ehkä se olisi mielenterveydellesikin parempi asia kun et tunnu kestävän keskeneräisistä asioista puhumista julkisesti. Mielestäni niistä puhuminen on välttämätöntä demokraattisessa järjestelmässä. Emme kai ole kuitenkaan muuttumassa “kansandemokratiaksi“?

Suomalaiset käyvät äänestämässä kohtuullisen ahkerasti. Perinteisesti ahkerimmin on käyty äänestämässä presidentinvaaleissa, joka on toisaalta ymmärrettävää, mutta kuitenkin järjetöntä. Luulen, että ensi syksynä pidettävien Yhdysvaltojen presidentinvaalien lopputulos vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme enemmän kuin edelliset omat vastaavat vaalimme. Alla on listattuna edellisten vaaliemme äänestysvilkkaus vilkkaimmasta rauhallisimpaan.

1. 77,2%: Presidentinvaalit (2. kierros) 29.1.2006
2. 67,9%: Eduskuntavaalit 18.3.2007
3. 58,6%: Kunnallisvaalit 24.10.2004
4. 41,1%: Eurovaalit 13.6.2004

Jos ajatellaan vaalien vaikutusta arkielämäämme, järjestys on aivan nurinkurinen. Presidenttimme alkaa uuden perustuslain myötä olla puolivallaton julkikuva kansakunnallemme, kun taas Euroopan Unionin myötä europarlamentin valta elämäämme on suurempi kuin omalla Eduskunnallamme. Sen tehtäväksi on monissa tapauksissa tullut hienosäätää EU:ssa sovittu lainsäädäntö paikallisiin oloihin.

Seuraavanlaiseen tärkeysjärjestykseen itse asettaisin vaalimme:

1. Kunnallisvaalit
2. Eurovaalit
3. Eduskuntavaalit
4. Presidentinvaalit

Taidan olla ihastunut näihin listauksiin.

Suomalaiset äänestävät mieluiten siis kaikkein turhimmissa vaaleissa. Se on ymmärrettävää siinä mielessä, että presidentinvaali on niin voimakkaasti henkilövaali. Toisekseen arvelisin, että kampanjoinnissa ja vaaliväittelyissä päästään puhumaan niin vapaasti eri asioista ja viljelemään mielikuvia, jotta melkein kaikki löytävät oman vaihtoehtonsa ehdokkaiden joukosta. Puhuttavat asiat eivät juurikaan kosketa ihmisten arkielämää, joten oman elämän kurjuus ja pettymys puoluepolitiikan vaihtoehdottomuuteen ei pääse lannistamaan äänestäjiä.

Olen todella iloinen, että elän parlamentaarisessa valtiossa, niin surkuhupaisaa on seurata Yhdysvaltojen tämänvuotista presidentinvaalikamppailua. Sikäläisellä presidentillä on järkyttävän paljon valtaa ja jokainen presidentti saa nimittää oman hallituksensa täysin oman valintansa mukaan. USA:n kaksikamarinen parlamentti on täysin irrallaan presidentin johtamasta hallituksesta, toisin kuin parlamentaarisissa järjestelmissä, joissa hallituksen täytyy nauttia parlamentin luottamusta. Yhdysvaltojen presidenttiä valittaessa äänestetään siis vain kahta henkilöä, presidenttiä ja varapresidenttiä, mutta äänestäjä ei voi mitenkään tietää minkälaisia ihmisiä presidentin mukana nousee hallitukseen.

Itse olen tähän saakka jokaisissa vaaleissa äänestänyt ensisijaisesti puoluetta. Voisin kuvitella, että presidentinvaaleissa voisin toimia toisinkin, sillä presidentin valta kohdistuu ulkopolitiikkaan, ja siltä osa-alueelta löydän eniten valinnanvaraa puolueen valinnassa.

Siitä ei kuitenkaan pääse livistämään, että kunnallisvaaleilla on suurin vaikutus ihmisten elämään, joten niissä vaaleissa äänestäminen olisi heidän kannattamiensa asioiden kannalta tärkeintä. On todella valitettavaa jos alhainen kiinnostus oman kunnan asioihin mahdollistaa voimakkaiden paikallispoliitikkojen mellastuksen kunnallisessa päätöksenteossa.

Huomasin blogini etusivua katsoessani mainoksen kristilliselle sivustolle nimeltään uskotoivorakkaus.fi. Vaikka olen ateisti, minua kiinnostaa suuresti uskonnot ja niiden vaikutus yhteiskunnassamme. Erityisesti entisenä seurakuntanuorena minua kiinnostaa tietysti kristinusko ja siihen liittyvä keskustelu.

Edellä mainitulla nettisivustolla on ajan vaatimuksien mukaisesti myös blogi - Toivon blogi - jonne tällä hetkellä kirjoittaa viisi eri kirjoittajaa. Luin muutaman viimeisimmän kirjoituksen ja tämän linkin takaa löytyvä kirjoitus kirvoitti minut kirjoittamaan alleen kommentin. Harmillisesti artikkelien kommentoiminen vaatii rekisteröitymisen, mutta ainakaan kommentteja ei tarkasteta ennalta. Voi olla että suosion lisääntyessä sekin tulee eteen. Minulla ei kuitenkaan luultavasti. :)

Alla näette kokonaisuudessaan kommenttini kirjoitukseen nimeltä Jari Rankinen Fan Club.

En saanut oikein otetta kirjoittamaasi kolumniin. Mikä oli kirjoituksesi punainen lanka? Koska en kyseistä kantavaa teemaa löytänyt, kommentoin alla sen sijaan joitakin yksittäisiä kohtia kirjoituksestasi.

“Pelkäämme tulevaisuuden pohtimista ensinnäkin siksi, että olemme laiskoja. Mutta toisekseen siksi, että se vaatii uskoa sellaiseen, jota ei voi todistaa, ei ainakaan vielä.”

Laiska olen, myönnetään se heti alkuun. En kuitenkaan pelkää tulevaisuuden pohtimista. Se on minusta kiehtovaa puuhaa. Toisekseen tulevaisuuden pohtiminen ei vaadi uskoa mihinkään, jota ei voi todistaa. Voin ottaa nykyhetkestä asioita ja niiden sekä historian perusteella pohtia miten asiat saattavat kehittyä tulevaisuudessa. Tätä kutsutaan spekuloimiseksi. Monet historioitsijat harrastavat sekä menneisyyden, että tulevaisuuden spekuloimista.

Jos muutamme nykyhetken sarjaksi parametreja ja annamme niille arvoja, voimme syöttää ne tietokoneelle, joka sitten simuloi mahdollista tulevaisuutta. Joka ilta voimme katsoa televisiosta erään tällaisen simuloinnin tuloksen, eli säätiedotuksen. Jokainen joka on koskaan katsonut säätiedoituksia, tietää etteivät ne pidä aina paikkaansa. Kvanttifyysikot ovat kaiken lisäksi horjuttaneet käsitystämme deterministisestä maailmasta. Siltikään emme tarvitse lainkaan uskoa tulevaisuuden pohtimiseen.

“Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hän ei aikanaan ehtinyt tienata tarpeeksi.”

Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hänen tarinansa on absurdi kuvaus “iankaikkisen ja kaikkivaltiaan” jumalan temppuilusta. Jeesuksen sanomaksi väitetään kaikenlaista, osa jopa hyvinkin järkevää asiaa, mutta jos meidän pitää uskoa hänen elämänsä Jumalan suurena pelastuskertomuksena, mennään metsään ja lujaa. Siksi sitä ei kovasti markkinoidakaan, paitsi nostalgisina pääsiäiskuvaelmina.

“Sikäli jumalaan pitäisi olla helpompi uskoa kuin ilmastonmuutokseen. Ei tarvitse edes vaihtaa hehkulamppuja.”

Otat lähtökohdaksi tässä sen, että on helpompi uskoa asiaan, jos sen uskominen ei vaadi minkään tekemistä tai ponnisteluita. Mielestäni lähtökohta on väärä. Voisimme ottaa esimerkiksi Russelin teekannun, joka leijailee jossain tuolla avaruudessa tekemättä yhtään mitään ja vaatimatta meiltä yhtään mitään. Luulisi, että siihen olisi paljon helpompi uskoa kuin kristinuskon Jumalaan, joka kuitenkin on esittänyt mm. kymmenen käskyä. Käsitykseni mukaan käsky on sellainen kehotus, jota on toteltava. Se siis vaatii tekemistä. Russelin teekuppi sen sijaan ei vaadi yhtään mitään. Mitä kristillinen kolumnisti vastaa tähän?

Ilmastonmuutokseen on helpompi uskoa kuin jumalaan, koska ensin mainitun tukena on valtava määrä tieteellistä todistusaineistoa ja suuri joukko tiedemiehiä, jotka ovat aineiston saaneet aikaan. Kysymys ei oikeastaan ole jumaluskoon verrattavasta uskosta, vaan luottamuksesta tieteelliseen menetelmään ja tieteen tekijöiden etiikkaan. Onneksemme tavalliset kansalaisetkin tuntevat jossain määrin tavan, jolla tiedettä tehdään ja sen vuoksi suostuvat enemmän tai vähemmän noudattamaan ilmastonmuutoksesta varoittavien järjestöjen kehoituksia.

Vapaasti Petri Karismaa lainaten: Mitä enemmän kirkko on julkisuudessa, sitä enemmän ihmisiä eroaa kirkosta, ja sen parempi uskonnottomille ja vakaumusten tasa-arvolle. Toivokaamme uskotoivorakkaus.fi-sivustolle pitkää ikää ja laajaa lukijakuntaa. :)

Ahvenanmaa kieltää virkamiehiltään pornon työmatkoilla:

“Ahvenanmaalaiset virkamiehet eivät jatkossa voi katsoa pornoa työmatkoillaan. Maakuntahallinnon uuden matkustuspolitiikan mukaan työmatkoilla Ahvenanmaan ulkopuolella saa yöpyä vain hotelleissa, joissa ei näy pornografisia televisiokanavia.” (hs.fi)

Kuinkahan on sitten virkanaisten laita? Ainiin, eiväthän naiset katso pornoa, koskaan. Edes vahingossa.

Pienen tauon jälkeen palasin kirjoittamaan blogiani, jota kukaan ei lue, ja pitäähän kommentoitavan aiheen olla näin tärkeä, että vaivaudun. Vakavasti pohdiskellen, jostain kirjoittamiseen täytyy saada innoitusta ja ärtymys on varmin tapa saada sitä.

Toimittaja olisi kyllä voinut kysyä hallintojohtajalta perusteluja tällaiseen kieltoon. En usko, että tähänkään mennessä virkamiehet ovat pornoa katselleet maakuntahallituksen laskuun, joten rahasta ei voi olla kysymys. Onko porno Ahvenanmaan hallinnon mielestä sitten niin moraalitonta, että sellaisen katseleminen täytyy kieltää? Jos asia on näin, mitä moraalitonta pornossa heidän mielestään on ja koskeeko tämä pornoa yleisesti vai pelkästään joitain alalajeja?

Voisin lyhyesti luetella muutamia perusteluita minkä vuoksi tämä kielto on mielestäni täysin älyvapaa:

1. On jokaisen yksityisasia mitä tekee hotellihuoneessaan, kunhan ei vahingoita toisia ihmisiä teoillaan.
2. Porno esittää vapaaehtoisia aikuisia ihmisiä toteuttamassa halujansa ja/tai toisten ihmisten haluja, eikä siinä ole mitään moraalitonta. Ketään ei vahingoiteta.
3. Omien moraalikäsitysten pakottaminen toisille ihmisille (virkamiehille) on väärin.
4. Pornottomien hotellien etsiminen ja listan ylläpitäminen niistä tuhlaa resursseja, jotka voitaisiin käyttää johonkin järkevään.

Kai tappaminen (uutiset) ja sen simuloiminen (toimintaelokuvat) sentään ovat vielä sallittujen informaation välityksen muotojen listalla Ahvenanmaan virkamiehille?

Digitoday uutisoi jälleen tärkeästä asiasta:

Ensi syksyn kuntavaaleissa testattavan sähköisen äänestysjärjestelmän luotettavuutta selvittävä asiantuntijaryhmä joutuu pitämään järjestelmän puutteet omana tietonaan.

Järjestelmää testaavat henkilöt joutuvat allekirjoittamaan salassapitosopimuksen, jossa todetaan erikseen, ettei laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta päde järjestelmän testaukseen. Onko tällaisella sopimuksella lainvoimaa? Luulisi, että laki ajaa sopimuksen yli.

Sähköistä äänestysjärjestelmää testataan ensimmäistä kertaa Suomessa vaaleissa. Pilottikuntina toimivat Karkkila, Kauniainen ja Vihti.

Uutisen alla olevassa keskustelussa nimimerkki black box lightswitch kommentoi seuraavasti:

Ääniä menee sisään ja tuloksia tulee ulos. Kukaan saa kertoa miten järjestelmä toimii tai kuinka paljon äänillä ja tuloksilla on tekemistä toistensa kanssa.

Avoimuuden puuttuminen tulee johtamaan syytöksiin vaalipetoksista. Näin on käynyt muuallakin vaalikoneiden kohdalla. Ovat syytökset sitten perusteltuja tai perättömiä, ne tulevat aiheuttamaan ongelmia, kun vaalien osapuolten luottamus toisiinsa järkkyy. Tämä tulee näkymään koko yhteiskunnassa luottamuspulana, jakautumisena ja puolueiden yhteistyökyvyn heikkenemisenä. Pimeydessä toimivat vaalikoneet aiheuttavat uskottavuusongelmia myös kansalaisille ja sitä kautta vievät kansan luottamusta yhteiskunnan mekanismeilta.

Salaiset vaalikoneet ovat vahingollisia yhteiskunnan järjestykselle, vaikka vilppiä ei tapahtuisikaan.

En olisi itse paremmin osannut sanoa ja olen täysin samaa mieltä. Minä en aio tällaiseen järjestelmään ääntäni syöttää.

Digitoday raportoi internetissä olevasta vetoomuksesta, jonka on allekirjoittanut yli 100000 ihmistä, ja joka vaatii Wikipediaa poistamaan Muhammadia koskevasta artikkelista häntä esittävät kuvat.

Mukava juttu ettei Wikipedia ole kaupallinen yritys. Vapaata tietosanakirjaa ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mieltä islaminuskoiset asiasta ovat, paitsi tietysti sosiaalisena ilmiönä. :)

Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun törmään islamin uskon perustajasta puhuttaessa otsikon mukaiseen kirjoitusasuun.

Useimmille lukijoille on varmaankin selvää mitä keskustelua otsikko koskee, mutta viitataan nyt vielä kansallisen mediamylläkän aloittamaan uutiseen: Kyselyn mukaan seksuaalinen häirintä on eduskunnassa vakava ongelma. Minusta vähän tuntuu, että melkein kahden viikon aikana on harhauduttu keskustelussa todella kauas alkuperäisestä asiasta.

Alkuperäisessä uutisessa puhutaan ahdistelun eri lajeista seuraavasti:

Naispuolisista vastaajista joka kolmas oli joutunut kuulemaan asiatonta kommentointia, ja noin joka seitsemättä oli lähennelty fyysisesti.

Minusta kuitenkin tuntuu, että julkisuudessa on enimmäkseen puhuttu törröttävistä rinnoista ja niiden tuijottelusta. Kalervo Kummola olisi voinut valita sanansa pikkuisen paremmin, ja sen jälkeen toimittajat ryntäsivät hakemaan kommentteja tunnetuilta naisilta. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Tanja Saarela: “On olemassa tiettyjä kulttuureja, joissa oletetaan, että naisen on vaiettava ja että syy on ollut naisessa, jos hänelle on tehty vaikka väkivaltaa. Tuo lause kuulostaa nyt ihan samankuuloiselta”

Mitä lausetta Saarela tarkoittaa? Minä en löydä Kummolan kirjoituksesta mitään sellaista, jota voisi verrata naisen syyllistämiseen hänen kokemastaan väkivallasta.

Elina Hatakka: “Jos Kummola on sitä mieltä, että naiset ovat siellä rinnat törröllä tarjoamassa itseään, niin herää ajatus että se ajatus on vain Kummolan pään sisällä”. Hänen mielestään eduskunnassa vallitsee asiallinen pukeutumiskoodi.

Naisasialiitto Unioni Ry:n pääsihteeri Hatakalla on ilmeisesti parempi käsitys eduskunnan pukeutumiskulttuurista kuin ex-kansanedustaja Kummolalla; Vaikka muutama vuosi sitten paheksuttiinkin Rosa Meriläisen roiskeläppää salissa, se ei tarkoita sitä että muualla laajassa työpaikassa vallitsisi samanlainen pukeutumiskoodi. Koitetaan muistaa, että kansanedustajat ovat työpaikallaan määrällinen vähemmistö ja suureen joukkoon varmasti mahtuu erilaisia asuja.

Tällainen uutisointi vie minun mielestäni keskustelua väärään suuntaan. Alkuperäisessä YLEn uutisessa ei mainittu sanallakaan tuijottelua. Joko sen osuutta ei ollut lainattu tutkimuksesta, tai sitten sitä ei koeta kovin vakavana ongelmana.

Seksuaalinen ahdistelu vaikuttaisi olevan ongelma eduskunnassa. On hyvä, että kissa on nostettu pöydälle. Esittäisin kuitenkin pyynnön tiedotusvälineille ja julkisuuden henkilöille: Jos teillä ei ole mitään sanottavaa asiasta, pysykää yksinkertaisesti hiljaa. Uskoisin, että eduskunnan hississä voi jatkossakin matkustaa luontevasti jopa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, eikä tarvitse itsestään marttyyria tehdä vaikka keski-ikäinen mies sattuisi olemaankin. Naisasialiitto Unioni puolestaan voisi keskittyä kärpästen sijasta härkäsiin. Niitäkin kun oikeasti on olemassa Hertta Niemen tekemän tutkimuksen mukaan.